Valokuvaaja

Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta,
kuitenkaan onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää
saadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti
saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen
miehen pitäisi olla täällä pian".


Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja
soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä," rouva Virtanen  keskeytti.

"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."

"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa
peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Virtanen kysyi punastellen.

"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi.
"Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja
ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on
myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä" "Kylpyammeessa,
olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Virtanen, "No ei ihmekään ettei
Maurilla ja minulla ole onnistunut" "Noh, rouva, ei
kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme
useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä
kulmasta, niin uskon, että tulos miellyttää teitä." "Toivottavasti
tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Virtanen.  "Rouva hyvä,
minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä
rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä
minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."

"Niinpä tietenkin" rouva Virtanen myönteli. Valokuvaaja avasi
salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin
linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
"Ei kai!" rouva Virtanen ihmetteli. "Ja nämä kaksoset
onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli
erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan.

"Hän oli vaikea...?" rouva Virtanen kysyi varovasti.  "Niin ikävä
kyllä.Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen
saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme
nähdäkseen paremmin."

"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä.

"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja
huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo
hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat
nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin."

Rouva Virtanen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella
alkoivat purra...öö....vehjettänne?"

"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan
vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin." "Kolmijalan?"
rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.  "Niin, rouva.
Laitan vehkeeni sen päälle. Se on liian painava pidellä kun alan toimimaan.

Rouva? Rouva?....Hyvä Luoja, hän pyörtyi."