Tuskin selviytyvät osa 1

Vipnewsin 15 osainen jatkosarja on pahaenteisesti nimeltään

TUSKIN SELVIYTYVÄT

Ville ja Valto olivat jo pitkään naureskelleet TV:ssä pyörineille seikkailu
ja selviytymis sarjoille.Ihan perseestä molemmat tokaisivat yhteen ääneen.
Ei ole mitään tekemistä selviytymisen kanssa,jos kaikki on valmiina kuin
manulle illallinen.Autolla kuskattiin,oli hienot goretex asusteet vaellus-kengät,shamppanjaa,yoghurttia,voimariinia
ja viiden tähden hirsihuvilat.
Kuka vaan tulisi toimeen tollaisissa oloissa,lomaahan toi olisi naureskelivat
Ville Ja Valto.Niimpä Pojat päättivät tehdä todellisen selviytymis yrityksen,jossa
ulkopuolinen apu oli pois suljettu mahdollisuus.Valto otti yhteyttä vanhaan
armeijan aikaiseen ystäväänsä,joka toimi tällä hetkellä armeijan palveluksessa.Niimpä
tämä ns.armeijakaveri kutsui Villen ja Valton Huhtikuun 1.päivänä Malmin
lentokentälle.KLO 20:00 pojat pahaa aavistamatta saapuivat lentokentälle,jossa
odotti armeijan kuljetushelikopteri sekä 10 naamioitunutta miestä.Ilman
mitään sananvaihtoa miehet hyökkäsivät poikien kimppuun riistäen heiltä
vaatteet ja aloittaen silmittömän hakkaamisen sekä potkimisen.Valto palasi
ensin tajuihinsa ja yritti avata umpeen muurautuneita silmiään nähdäkseen
oliko Ville vielä hengissä.Koneen sisällä oli hämärää ja vaivoin Valto erotti
vieressään makaavan Villen,mutta näki kuitenkin kuinka Villen lihaksikas
rintakehä liikkui hengityksen tahtiin.Apua ! sai Valto soperrettua haljenneiden
huuliensa välistä.Samassa jonkun pahanhajuinen lämmin hengitys tuntui Valton
kasvoilla ja kuului pahaenteinen ääni:Olette pojat tästä eteenpäin omillanne.Nämä
olivat viimeiset sanat mitä Valto kuuli, sillä uusi raskas potku vaivutti
hänet syvään tajuttomuuteen.Minä lennän ajatteli Valto, hän oli kirotun
oikeassa, sillä tajuttomat pojat heitettiin alastomina noin 10 metrin korkeudelta
Nokelankankaan hakkuuaukon neitseelliselle lumipeitteelle.
Valtooo ! Valtoooo !valtooo !Valto heräsi siihen huutoon. Oli pimeetä,kuin
perseessä,mutta hän lähti kuitenkin ryömimään ääntä kohti.Kulku oli vaikeaa,
sillä vasen nilkka oli venähtänyt pahoin alastulossa,sitte hän tunsi jotain
lämmintä edessään.Ville ? kysyi Valto varovasti.Minähän se tässä vastasi
Ville ja riemu täytti poikien mielen.Mutta nyt oli tosi kysymyksessä,koska
pakkasta oli muutama aste ja pojat syntymäpuvuissaan.Villen tukemana heidän
onnistui raahautua hakkuuaukon reunaan, jossa oli suuria kuusia ja jokunen
koivu.

Yhdessä he katkoivat kuusen alaoksia ja tekivät niistä paksun patjan erään
tuuhean kuusen alle. Pienempiä ja pehmeämpiä oksia he keräsivät myös runsaasti
peitokseen.Tässä alkeellisessa majassaan he rupesivat hieromaan toistensa
jäätyneitä jalkateriä,jotka karkea pakkaslumi oli hangannut verille.Saatuaan
veren kiertämään he takertuivat tiukasti toisiinsa säilyttääkseen ruumiinlämpönsä.Tiedätkö
Ville mikä päivä tänään on kysyi Valto ? Tiedän vastasi Ville :Aprillipäivä
! Hetken kaikui Nokelankankaalla heleä nauru !!!!
Uni armahti hetken kuluttua ja yksinäinen kettu huusi kiimassaan !
Aamuauriko lämmitti Valton kesakkoisia kasvoja ja sai aikaan hirvittävän
aivastuksen,joka herätti pojat.Ville hytisi kuumeessa ja valitti palelevansa
kovasti. Valto peitteli hänet kuusenhavuilla rauhoittavasti puhellen,ei
Ville mitään hätää.Sitten Valto loikki hangen kantavaa kuorta pitkin yhdellä
jalalla läheisille kallionlohkareille.Muutama kelopuu oli kaatunut kalliota
vasten muodostaen siihen ikään kuin laavun.Paikka näytti yllättävän hyvältä
väliaikaiseksi suojapaikaksi.Kalliosta Valto sai irti terävän sirun,jota
voisi käyttää alkeellisena teräaseena.Tällä sirulla sai läheisestä koivunrungosta
kuorittua suuren sylillisen tuohta.Tunnin ahertamisen jälkeen hän oli kantanut
kelopuiden päälle paksun kerroksen kuusen oksia saaden laavun näyttämään
erittäin suojaisalta paikalta.Sitten hän askarteli kahdet todella tyylikkäät
tuohivirsut ja ei kun herättämään Villeä.Kauhu riipaisi Valton sydäntä sillä
Villeä ei näkynyt missään.Alkeellisen yösuojan takaa kuului muminaa ja ihmeellistä
maiskutusta...Hyviä pähkinöitä,pähkinöitä...mumisi kuumeessa houraileva
Ville ja mätti kaksin käsin suuhunsa jäniksen papanoita.Valto keskeytti
kulinaarisen nautinnon ja puki Villelle tuohivirsut jalkaan.
Toisiaan tukien he menivät uudelle suojapaikalleen,joka sai Villeltä hyväksyvän
nyökkäyksen.Suojan pohjalla oli paksu kerros sammalta,joka veti kuumeisen
Villen puoleensa kuin mangneetti.Villen nukahdettua Valto haki lisää tuohta,keräsi
rinteestä kanervan varsia ja saipa kaivettua koivun juurelta esiin myös
koivun lehtiä.Laavulla hän askaroi tuohesta keittoastian ja myös kaksi juomakuppia.Sitten
alkoi toivottoman tuntuinen tulentekoyritys,joka tuotti kuitenkin tulosta
yllättävän nopeasti.
Hetkessä roihusi laavun edessä iloinen nuotio ja Valto sulatteli puhdasta
lunta tuohiseen astiaan.Valto muisteli,että jos tuohiropponen on täynnä
vettä se ei syty palamaan vaan kestää keittämisen.Varovasti kokeilemalla
vesi viimein kupli tuohisessa astiassa ja sekaan laitettiin koivunlehdet,sekä
kanervat.
Eksoottinen tuoksu leijui laavulla ja sai Villenkin nousemaan ylös.Tee maistui
vahvalle ja aromikkaalle, eikä jäsenissä tuntunut enää niin hirvittävä kylmyys.
Seuraavaksi meidän täytyy saada jonkinlaista alkeellista vaatetta,sekä kiinteää
ravintoa sanoi Valto päättäväisesti ja sai Villenkin tuntemaan olonsa turvalliseksi.Iltapäivän
Valto käytti laavun varustamiseen,hakemalla majan rippeet laavulle,näillä
havuilla laavusta tuli entistäkin suojaisampi.
Lisäksi hän keräsi suuren kasan kuivia kelopuunoksia laavun seinustalle,sillä
tulta hän ei aikonut päästää sammumaan.
Illalla pojat joivat vielä litratolkulla teetä,sitten he asettuivat yöpuulle
ja suuri tervaskanto paloi laavun edessä luoden turvaa sekä lämpöä.

Kartta karusta mestasta

Osa 2